|
Lurpan parhaat palat 2008
Lurppa 4/2008
Lurpan parhaita paloja
sivu 3 Puheenjohtajan palsta 4/2008
sivu 13 Atten Aarre 11.9.2008
sivu 16 Tokon ystävyysottelu 27.8.2008
Puheenjohtajan palsta 4/2008 - Hyvä Spanieliväki!
Koetoiminta 2008 on jo kääntynyt loppusuoralle. Kuluneen toimikauden saldona on ollut lukuisia hienoja tapahtumia eri
toimikuntien järjestäminä. Tottelevaisuuspuolella on ollut tottelevaisuuskoulutusta ja koulutuskauden mukaviin hetkiin
lukeutuva Piian Pysti – kilpailu. Kerhoomme on liittynyt runsaasti uusia jäseniä, mikä on oikein hieno asia. Uusiin jäseniin
liittyen spanielikerho on kuluneella toimintakaudellaan halunnut panostaa juuri tottelevaisuuskoulutuksiin.
Tämä on se kanava, jolloin uudet jäsenet joko tulevat portista sisälle tai askeltavat portinohi.
Kerhomme järjesti onnistuneesti kaksi isoa mejä-koetta, toisen keväällä ja toisen syksyllä.
Keväällä oli lisäksi suuren suosion saavuttanut jälkientekokurssi. Kasvatus- ja näyttelytoimikunta on ahkeroinut
sarallaan. On ollut koulutuksia, yhteislonkkakuvaus- ja silmätarkastustilaisuus. Järjestyksessään toinen Match
Show pidetään 26.10.08.
Metsästyskoirien jäljestämiskokeen Suomen mestaruudet ratkottiin syyskuun 20.-
21. päivä Heinolan Lusissa. Näistä kisoista vastasivat spanielirotujen rotujärjestöt (Amerikancockerspanielit,
Springerspanielit ja Suomen Spanieliliitto) yhdessä. Kultaan jäljesti edellisvuoden hopeamitalisti,
labradori Sukkela Faruk. Lounais-Suomen spanielikerhon edustaja Marianne ja Pentti Mamian omistama 10-
vuotias kooikerhondje Opri, virallisesti Golden-Fox Sindarella ylsi lauantain karsinnan
voittajaksi. Sunnuntain finaalissa Pentti ja Opri saivat hopeaa. Opri edusti
Varsinais-Suomen kennelpiiriä. Onnittelut heille tästä!
Lounais-Suomen spanielikerhon toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja sen yhtenä
ilmenemismuotona on vuosittainen vaalikokous, jossa yhdistyksellemme valitaan
luottamushenkilöt. Näiden henkilöiden tehtävänä on hoitaa kerhomme hallintoa
ja siihen liittyviä asiakokonaisuuksia. Henkilön asettuessa ehdokkaaksi, hän
asettaa itsensä asemaan, jossa sitoutuu yhteisten asioiden hoitamiseen. Tehtävien
hoito vaatii pitkäjänteisyyttä ja joskus myös kipeältä tuntuvien ratkaisujen tekemistä.
Tehtävien vastaanottamista ei kuitenkaan kannata vältellä, sillä muuten yhteinen
spanieliharrastuksemme hiljalleen näivettyy. Järjestötoiminta tarjoaa myös
paljon sellaisia kokonaisuuksia ja toimintoja, jotka ovat mielekkäitä ja palkitsevia
ja joihin ei muuten olisi mahdollisuuksia. Spanielikerhon vaalikokous pidetään
10.12. Runosmäen nuorisotalolla. Odotan näkeväni siellä Teitä UUSIA JÄSENIÄ,
vanhoja yhtään unohtamatta!
- Kirsi ja Cocu – cockeri -
Atten Aarre 11.9.2008
Atten Aarre on perinteinen L-ssk:n jäsentenvälinen epävirallinen tottelevaisuuskoe joka
käydään alokasluokan säännöin ja johon saavat osallistua ne koirat, joilla ei vielä
ole ykköstulosta virallisesta kokeesta. Tänä vuonna Atten Aarre järjestettiin
Virusmäentien kentällä to 11.9.
Paikalle saapui 7 koiraa ohjaajineen, joista osa ei osannut kuvitellakaan osallistuvansa
minkäänlaiseen ”kokeeseen” vaan olivat tulossa normaaliin torstai-koulutukseen.
Tästä syystä näimmekin mitä hellyttävimpiä esityksiä pienten vauva-koirien ihmetellessä
ohjaajansa eriskummallisia käskytyksiä. Kuitenkin kaikilla tuntui olevan
ihan mukavaa ja tuloksiakin saatiin aikaan, Söderholmin Johannan tuomaroidessa
tarkasti ja tasapuolisesti.
Tokon ystävyysottelu 27.8.2008
L-SSk järjesti tokon ystävyysottelun TKY:stä vastaan Maskussa elokuun lopussa.
Kokeeseen osallistui 20 koirakkoa. Kokeen tuomariksi oli kutsuttu Ilkka Sten Raumalta
ja liikkeenohjaajana toimi Johanna Lindfors.
Siinä meni ilta mukavasti, välillä sataa ropisi oikein kunnolla ja teknisetkin ongelmat
olivat lähellä, kun allekirjoittanut ei meinannut löytää valokatkaisijaa pimenevää iltaa
vastaan.
Tuloksia saatiin aikaiseksi, tietysti harmittavia – taas niin lähellä - tilanteitakin oli
varmasti. Joskus ne pienet epäonnistumiset kuitenkin kuuluvat tähän koiraharrastukseen,
halusimmepa sitä tai emme. Näin spanielikerhon kantilta katsoen, voi vain
todeta – Parempi voitti, tällä kertaa. Ystävyysottelun vei TKY nimiinsä pistein 571,5
- 326. Onnittelut siitä heille vielä kerran!
Haluan esittää lämpimät kiitokseni, suoraan sydämestä, koko toimikunnalleni sekä
kaikille muille järjestelyihin osallistuneille, ilman teitä ei mikään olisi onnistunut!
- Katja -
Lurppa 3/2008
Lurpan parhaita paloja
sivu 5 Puheenjohtajan palsta 3/2008
sivu 24 Näyttelykoulutusta
sivu 14 Piian Pysti 4.6.2008
Puheenjohtajan palsta 3/2008 - Hyvä Spanieliväki!
Aurinko houkuttelee spanielinomistajat samoilemaan pitkille ulkoilulenkeille nuuskimaan. Sama aurinko suorastaan vikittelee spanielit valloittamaan metsässä mäennyppylöitä ja haistelemaan aiemmin tutkimattomia kivenkoloja. Jotkut spanielit pääsevät kesäloman kunniaksi painamaan kuononsa jopa vieraaseen maankamaraan.
Lomalla voi tehdä muutakin. Esimerkiksi pyörän vieressä juokseminen on hyvä tapa kohentaa ja ylläpitää spanielin kuntoa sekä tyydyttää sen liikunnanhalua. Varmimmin spanieli innostuu harrastuksesta, kun se on totutettu pyörän vieressä juoksemiseen vähitellen: lyhyillä lenkeillä ja hiljaisilla vauhdeilla. Parhaita pyöräilyaikoja ovat kevät ja syksy. Kesällä varhain aamulla tai myöhemmin illalla tapahtuvat lenkit ovat parhaita hetkiä. Päivällä tämä liikuntamuoto on aivan liian kuumaa puuhaa.
Meillä cockeri ja noutajat ovat oppineet myös hevosen vierellä juoksemisen. Hevosta valjastettaessa on koppakärryissä yleensä tungosta. Tietävät, että kannattaa olla ajoissa paikalla, sillä muuten jää kyydistä ja vaille vauhdin huumaa metsäautotiellä. Toisinaan olen laiska ja teen ”laiskannaisen” autolenkin samoin periaattein metsäautotiellä. Syksy tuo tulles-saan taas toimintaa. Yhdistyksemme osalta toiminta käynnistyy taipumuskokeilla ja ”Jaalan Jälki” mejä-kokeella. Näyttely- ja tottelevaisuuskoulutukset pyörähtävät käyntiin myös. Mahtuupa mukaan spanielien metsästyskoekin.
Minä ja perheeni odotamme innokkaasti uuden cockeripennun syntymää. Pitää-hän huushollissa aina olla cockeri tai kaksi.
Muistutan vielä kaikkia jäseniä tammikuun 2009 TOP DOG SHOWsta. Mikäli haluat nähdä kansainvälisen koiranäyttelyn toiselta kantilta kuin turistina tai näyttelyn asettajana koiran kanssa, on sinulla mahdollisuus kokea suuren näyttelyn tunnelma pestautumalla työntekijäksi. Ota yhteyttä hallituksen jäseneen Merja Saastamoiseen ja ilmoittaudu. Kerro sa-malla T-paidan koko, niin saat työasun itsellesi.
Mukavaa syksyn alkua teille kaikille.
- Kirsi ja Cocu – cockeri -
Näyttelykoulutusta
Kerhomme järjesti kevätkaudella näyttelykoulutusta Virusmäen kentällä. Koulutuksissa kävi innokkaita oppilaita saadakseen tietoa ja taitoa näyttelyssä käymiseen. Oli mukavaa huomata, kuinka innostuneesti koirien ohjaajat ottivat osaa kentällä koulutukseen, vaikka mukana oli vähän uusiakin tuulia. Kentällä ei ainoastaan juostu ympyrää, kolmiota ja edestakaisin. Mukaan oli tullut vähän uusia kuvioita.
Heti ensimmäisellä kerralla opeteltiin koiran hallintaan ottoa. Se onkin hyvin haastava, aikaa vievä ja tiukasti harjoiteltava oppimisprosessi.
Yritimme opetella sitä niin, että kaikki hyvä ja paras tulee ohjaajalta. Jos koira riuhtoi ja veti, niin ohjaaja seisoi vain paikallaan, eikä puhunut mitään. Heti, kun koira kääntyi ohjaajaan päin, koira palkittiin ja ohjaaja näytti ’hangon keksi’ mainokselta. Pikkuhiljaa päästiin jo siihen, että koira tuli ohjaajan luo ja sitten palkittiin. Seuraava askel oli, että koira tuli luo ja katsoi ohjaajaan. Siitä tulikin jo ”jack pott” eli juhlapalkinto.
Se juuri oli tavoitteemme. Ei siis taluttimesta kiskomalla, riuhtomalla ja huutamalla, vaan koira ihan itse ymmärsi; ahaa, kun teen näin, niin johan tuo emäntä riemastuu, ilosta hyppii ja namejä tyrkyttää.
Omasta mielestäni, tämä on ihan perusasia, mitä pitäisi alkaa opetella heti, kun pentu tulee taloon. Jos ihan pienestä pitäen opetetaan, ettei matka etene, jos vedetään ja riuhdotaan taluttemessa. Pentu oppii hyvin äkkiä kulkemaan kauniisti vetämättä.
No, nythän voimme ajatella, että tämä kuuluu toko puolelle, eikä näyttelykentälle. Voihan se olla niinkin. Kuitenkin näyttelyssä on todella mukava katsoa koiraa kehässä, joka kulkee kauniisti ohjaajansa vieressä. Ei hypi, eikä kisko, eikä sitä tarvitse kuristaa näyttelytaluttimella. Koira esiintyy iloisena - häntää heiluttaen ja pää pystyssä - palkkion toivossa.
Tämä on vain kirjoittajan henkilökohtainen mielipide, eikä sovi yleistettäväksi. Toivotan kaikille nuorille ja ikinuorille kehäketuille hyvää ja antoisaa näyttelysyksyä.
Koulutukset alkavat taas Virusmäen kentällä heti elokuussa.
- ikinuori kehäkettu -
Piian Pysti 4.6.2008
Perinteinen L-SSK:n kevätkoulutuksen lopputapahtuma järjestettiin tuttuun tapaan Ilpoisten maankaatopaikalla. Kilpailuunhan voivat osallistua koirat, jotka eivät vielä ole saavuttaneet virallisissa alokasluokan tottelevaisuus tai avoimen luokan jälkikokeessa ykköstulosta. Alle 12-vuotiailla taas on mahdollisuus osallistua omaan sarjaansa.
Piian Pystissä kilpailtiin tottelevaisuudessa, johon kuului seuraaminen ja hyppy, (tuomarina Johanna Lindfors) jälki (tuomarina Kirsi Niittymäki/Keijo Kaskinen sekä juoksukilpailu (ajanottajana Merja Saastamoinen)
Osanottajia olikin jo määräaikaan mennessä ilmoittautunut mukavasti 12 aikuista ja 3 juniorisarjalaista koirineen. Kisa käytiin kesäisen lämpimässä säässä ja leppoisassa tunnelmassa. Nautittiin myös Kari Mattilan pitämän Buffetin antimia. Kiitos kaikille mukana olleille ja tervetuloa taas elokuussa koulutuksiin!
Lurppa 2/2008
Lurpan parhaita paloja
sivu 5 Puheenjohtajan palsta 2/2008
sivu 9 Kerhon ulkoilupäivä
Puheenjohtajan palsta 2/2008 - Hyvä Spanieliväki!
On vaikea sanoa, onko ihmisen tulevaisuuden suhteen enemmän aihetta optimismiin vai pessimismiin. Ilmastonmuutos, luonnon köyhtyminen ja väestön kasvu ovat jokainen jo yksinään suuria asioita. Ystävien ja tuttavien kanssa seurustelu on muuttumassa ylellisyydeksi, johon ihmisillä on entistä vähemmän aikaa. Sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä kaikille, mutta niiden hoitamiseen liikenevä aika vaihtelee. Kuulostaako tutulta? Toivottavasti kuitenkaan ei.
Kovasti oli Spanieli emännän kanssa harjoitellut jo kuukausia erilaisia taipparitaitoja ja emäntä olikin ollut erityisen tyytyväinen edistymisen tasoon. Erilaiset kieroilut oli saatu kitkettyä miltei tyystin pois. Sitten koitti tuo suuri päivä, jota oli kieli pitkällä odoteltu. Hiukan epävarmoin mielin suunnattiin kohti taipumuskoepaikkaa. Paikalla oli valtava määrä spanieleita ohjaajineen. Spanieli jätettiin autoon odottamaan omaa vuoroaan sillä välin kun emäntä ja isäntä tutustuivat maastoihin ja tehtäviin.
Iltapäivällä sitten oli Spanielin vuoro. Hakutehtävässä Spanieli päästetään irti ja sen oletetaan tutkivan innokkaasti maastoa. Tämä urosspanieli ampaisi korvat lepattaen kohti korpea. Runsaan tovin odottelun jälkeen tuomari pyysi kutsumaan koiraa lähemmäs. Spanielia ei kuulunut eikä näkynyt kutsumisesta huolimatta. Siitä oli epäilemättä äärimmäisen hauskaa samoilla metsässä
omaan tahtiinsa. Kylläpä alueella olikin liikkunut monta hyvänhajuista koiraa, tällaisia neitoja ei kotikulmilla hengaillut. Treffien suunnittelu valtasi sen ajatukset niin täydellisesti, että se lähes unohti olevansa liikkeellä toisten matkassa. No, taipparit ajoittuvat syksyyn, mutta kevät on täysin totta. Eiköhän tuo prinsessaa etsivä urosspanieli rauhoitu syksyyn mennessä…
Hyvää kesän odottelua teille kaikille!
- Kirsi -
Kerhon ulkoilupäivä
Kerhon perinteinen ulkoilupäivä keräsi tällä kertaa huiman osanottajamäärän. Niin koirien kuin meidän ihmistenkin osalta ja rotukirjokin oli monipuolista, siis koirien. Muutama ei niin spanielirotuinenkin mahtui mukaan, mutta koirien kesken ei mitään rotusortoa harrastettu, vaan kaikki haukuttiin yhtälailla tervetulleeksi!
Ilmakin jälleen suosi meitä, taivas ymmärsi pitää hanat kiinni vaikka pilvet peittivätkin auringon.
Ensimmäisenä ohjelmassa oli luontopolku ja matkan varrelle sijoitetut visaiset(?) kysymykset.
Polun loppupuolelta löytyi nuotio ja tarjolla oli taas ne perinteiset makkarat, kahvit, teet, mehut ja pullat.
Perinteistä tai ei, hyvältä maistui ja kaikki kelpasi, murusetkin pussin pohjalta, jonka Helmi todeksi todistaa.
Kun vatsat oli täydennetty, aloitettiin juhlallinen palkintojen jako luontopolun tietäjille. Tasaista oli, niin ykkös- kuin kakkospalkintokin meni jakoon. Tässä tulokset:
1. Mika Tötterman
1. Team Bertta
2. Eija Pajunen
2. Alhot + Erkki
Ja kaikki muut hienosti perässä!
Vähän aikaa vielä jatkettiin saappaita heitellen, kuka mihinkin. Ja tulihan niitä tuloksiakin saappaiden sinkoillessa…
Kaikella hauskalla on aina tapana loppua, niin tämän ulkoilupäivänkin.
Kiitos kaikille mukana olleille ja erityiskiitos Mattilan Karille, jonka ansiosta luontopolku on luontopolku!
Piian Pysti 4.6.2008
Perinteinen L-SSK:n kevätkoulutuksen lopputapahtuma järjestettiin tuttuun tapaan Ilpoisten maankaatopaikalla. Kilpailuunhan voivat osallistua koirat, jotka eivät vielä ole saavuttaneet virallisissa alokasluokan tottelevaisuus tai avoimen luokan jälkikokeessa ykköstulosta. Alle 12-vuotiailla taas on mahdollisuus osallistua omaan sarjaansa.
Piian Pystissä kilpailtiin tottelevaisuudessa, johon kuului seuraaminen ja hyppy, (tuomarina Johanna Lindfors) jälki (tuomarina Kirsi Niittymäki/Keijo Kaskinen sekä juoksukilpailu (ajanottajana Merja Saastamoinen)
Osanottajia olikin jo määräaikaan mennessä ilmoittautunut mukavasti 12 aikuista ja 3 juniorisarjalaista koirineen. Kisa käytiin kesäisen lämpimässä säässä ja leppoisassa tunnelmassa. Nautittiin myös Kari Mattilan pitämän Buffetin antimia. Kiitos kaikille mukana olleille ja tervetuloa taas elokuussa koulutuksiin!
Lurppa 1/2008
Lurpan parhaita paloja
sivu 4 Puheenjohtajan palsta 1/2008
sivu 15 Naksuttelu on hauskaa
Puheenjohtajan palsta 1/2008 - Hyvä Spanieliväki!
Mennyt vuosi vaihtui ja tilalle astui aivan uusi vuosi. Monilla on ollut hyvä ja menestyksekäs harrastusvuosi.
Joku toinen ei ehkä ole aivan tyytyväinen saavuttamiinsa tuloksiin. Kaikki olemme kuitenkin saaneet nauttia spanieleidemme seurasta.
Jotkut, kuten minä ja perheeni olemme joutuneet jättämään hyvästit omalle haukullemme. Koiran poismeno koetaan usein yhtä raskaana menetyksenä kuin ihmisomaisen.
Pitkin syksyä olemme saaneet uutisia lehtien, radion ja television välityksellä eläinsuojelurikkomuksista eri muodoissaan.
Valitettavasti tämän suuntainen toiminta on kohdistunut myös koiriin.
Kennelliiton valtuusto ja yleiskokous ottivat kantaa myös näihin kysymyksiin ja vaativat rangaistuksien tiukentamista
eläinsuojelurikkomuksissa. Toivottavasti alkanut vuosi olisi parempi näiden asioiden osalta.
Kevät tuo tullessaan taas toimintaa. Yhdistyksemme osalta toiminta käynnistyy Ulkoilupäivän ja koulutustenmerkeissä.
Toivon Ulkoilupäivään mahdollisimman laajaa osanottoa. Tarkemmin tapahtumasta lehden sisäsivuilla.
Haluan vielä kiittää kaikista järjestötehtävistä luopuvia henkilöitä kuten Krista Illikaista sekä uusia haasteita vastaanottavia:
Eija Pajunen, uusi jäljestämistoimikunnan ja näyttelytoimikunnan jäsen Minttu Lavemäki ja Lurppatoimikunnanvetäjä
Marianne Mamia. Tervetuloa! Toivotan teille kaikille spanieliihmisille oikein hyvää alkanutta vuotta 2008.
- Kirsi -
Naksuttelu on hauskaa
NAKSUTTELU ON HAUSKAA… mutta miten saada siitä ulos haluttu hyöty?
Nykynäkemys järkevästä ja tehokkaasta eläinkoulutuksesta perustuu klassisen,
että operantin ehdollistumisen hyödyntämiseen. Samat periaatteet toimivat kaikilla eläimillä,
lajista riippumatta. Eri eläinlajien lajityypilliset ominaisuudet,
kuten myös rotuominaisuudet, tulevat huomioitaviksi koulutuksen rakennetta ja
palkitsemistapoja suunniteltaessa. Oppimisprosessi itsessään on kaikilla lajeilla sama.
Mitäpä ovat nuo operantti- ja klassinen ehdollistuminen?
Operantti ja klassinen ehdollistuminen pystyvät selittämään valtaosan eläinten oppimisprosesseista.
Klassinen ehdollistuminen on yhtä kuin ei-tahdonalaista oppimista.
Tällöin kahden toisistaan erillisen ärsykkeen välille muodostuu mielleyhtymä niiden
ilmetessä säännönmukaisesti yhtä aikaa tai toisiaan seuraten.
Esimerkkinä tästä: koira ehdollistetaan naksuttimen ”naks” –äänelle,
jolloin koira on ottamassa makupalaa suuhunsa ja samaan aikaan kuuluu ”naks”.
Tällöin koira oppii, että aina naksahduksen kuultuaan on luvassa palkkio = ruoka/nami.
Käskysanojen oppiminen on tyypillinen esimerkki klassisesta ehdollistumisesta koulutuksesta.
Jos koiraa opetetaan positiivisella vahvistamisella, koira mieltää käskysanan mahdollisuudeksi suorittaa liike,
jota seuraa palkkio. Näin käskysanasta itsestään tulee jo vahviste.
Käskysanaa ennakoi ”naks”-ääni, joka taas ennakoi palkkiota.
Operantti eli instrumentaalinen ehdollistaminen tarkoittaa,
että eläimen oma käyttäytyminen saa aikaan eläimelle itselleen joko sen itsensä kannalta miellyttäviä tai ei miellyttäviä seuraamuksia.
Esimerkkinä tästä: koira hamuaa kirsullaan pöydän reunaa.
Kirsu osuu vahingossa pöydällä olevaan pullaan ja se tipahtaa lattialle.
Tämä oli koiralle hyvä asia. Mikäli vielä kehut eli vahvistat tätä onnistunutta suoritusta,
voit olla varma, että koira on heti tarjoamassa uutta yritystä.
Tällöin tulee kaksoisvahvistaminen eli koira vahvistaa ensin onnistuneella vahinko suorituksella itseään ja
toiseksi se saisi kaupanpäälle vielä suullisen vahvisteen omistajaltaan.
Ei miellyttävänä asiana voisi kuvitella seuraavan tapauksen: koira haistelee hevosaitauksen läheisyydessä.
Kirsu koskettaa sähköaitaa ja ”auts” kun sattui!
Operantissa ehdollistumisessa on siis kysymys vahvisteista ja rangaistuksista.
Toivottuja asioita vahvistetaan ”naks” – äänen avulla jaei toivotut jätetään huomiotta, jolloin ei tule ”naks”- ääntä.
Koulutustilanteissa on hyvä pitää mielessä se, että koira yhdistää tekemiinsä asioihin mielikuvia aiemmista kokemuksistaan.
Koira on yksinkertainen eläin, joka saattaa kokea tekemänsä asiat samoiksi ympäristön vaihdoksesta riippumatta.
Esimerkiksi paikallamakuu saattaa kouluttajan mielestä olla selkeästi tottelevaisuusliike, mutta koira voi kokea sen vain makaamisena –
samana asiana, mitä se tekee kotonakin. Jos koiraa kotona käsketään siirtymään ihmisen tullessa kohti,
voi herkkä yksilö kokea ihmisen lähestymisen paineistavana myös koulutuskentällä.
Ohjaajan lähestyes-sä ylös nouseva koira ei siis välttämättä aina ennakoi palkitsemista,
vaan saattaa yksinkertaisesti väistää kohti tulevaa ihmistä.
Kun ymmärrät edellä olevat käsitteet, on aika siirtyä koulutuksessa eteenpäin.
Seuraavaksi on löydettävä omalle koiralle sopiva palkkio.
Tarkoitan tällä sitä, että ensisijaisesti koira itse määrittelee sille itselleen oikeanlaisen palkkion laadun.
Me ihmiset tavallisesti ja usein oletamme; esimerkiksi koiran kuuluu tykätä lihapullista,
vaikka todellisuudessa se miltei inhoaa niitä, syö ”pitkin hampain”,
mutta syö kuitenkin. Tämä koira saattaakin tykätä yli kaiken mandariinin paloista.
Ymmärrämme palkkion laadun ehkä parhaiten rahan kautta: nopeammin 200 eurosta kuin 20 sentistä,
menen taatusti kyykkyyn. Naksukoulutuksessa on ihanne mikäli koira on perso ruoalle.
Tällöin oikean palkkion löytäminen on helppoa: laita pöydälle pieniin kasoihin vaikka viisi erilaista herkkukasaa.
Jokaisessa kasassa esim. viisi samaa laatua olevaa herkkua (nakkeja, verilettuja, mandariinin paloja, kanankaulaa, juustoa, frolicia jne.)
Sitten rupeat tekemään jotain toimintoa esim. istumista, minkä koira osaa jo sujuvasti.
Tämän tehtävän tarkoituksena on löytää se PARAS herkkupalkkio.
Paras palkkio löytyy siitä, kun seuraat, millä vauhdilla koira rupeaa käskyn ”istu” saatuaan tarjoamaan lisää istumista.
Eli miten nopeasti se on halukas yrittämään uudelleen istumista palkkion saamisen toivossa.
Kirjaa suorituksia ylös niin totut jo heti alussa pitämään koulutuspäiväkirjaa.
Jotta koiralle voitaisiin opettaa uusia asioita, on haluttu toiminto saatava aikaiseksi, jotta sitä päästään vahvistamaan. Tästä lisää ensi kerralla.
- Kirsi Niittymäki -
|
|
